Perheen yhteinen ruokailuhetki - rentouttava vai hermoja kiristävä hetki?

Minulta on pyydetty neuvoja, vinkkejä tai näkökulmia perheiden yhteisiin ruokailutilanteisiin. Varsinkin, kun ruokailuhetken sovittaminen koko perheen yhteiseksi ajaksi on hankalaa perheenjäsenten yhteisen ajan vähyyden vuoksi tai lapsen ruokailukayttäytyminen on vaikeaa tai haasteellista.

Pidän tärkeänä yhteisen ruokailutilanteen sovittamisen kaikkien perheenjäsenten kesken. Jos hetken järjestäminen aikataulun vuoksi on haastavaa, niin tavoitteeksi voisi asettaa yhden ruokailuhetken viikon aikana. Se on parempi kuin ei yhtään. Hetki voisi olla joku päivän aterioista, jossa voisi keskustella samalla viikon tapahtumista ja suunnitella yhteisiä asioita. Pääasia on, että hetki olisi kiireetön ja hyvässä ilmapiirissä vietetty hetki. Yhteisiä ruokailutilanteita voi lisätä sen mukaan kuin mahdollista. Jos perheessä on pieniä lapsia, yhteinen ruokailuhetki toimii vanhempien antaman mallin kautta hyvän käytöksen mittarina miten pöydässä istutaan paikoillaan ja miten omalta lautaselta syödään ilman kiirettä jutellen kivoja asioita.

Myönteisen ruokailutilanteen keinoja

Vanhempien yhteiset ja johdonmukaiset ruokailutilanteeseen sovitut säännöt
Monilla vanhemmilla kuten minullakin on lapsuudesta opittuja pöytäsääntöjä, joita voi pohtia puolison kanssa vastaavatko ne nykypäivän tavoitteita tai ovatko ne vanhempien sopimien yhteisien sääntöjen mukaisia? Jos ruokailutilanteisiin ei ole vielä sovittu yhteisiä sääntöjä, ne on hyvä sopia puolison kanssa yhdessä mikäli on ruokailutilanteessa on hankaluutta. Voit yllättyä siitä miten toinen saattaakin olla eri mieltä siitä pitääkö lautanen olla tyhjä tai montako kertaa pikkulapsi saa poistua pöydästä kesken ruokailun lihapullansa kanssa. Jos mielipiteet pöytäsäännöistä poikkeavat, on hyvä tehdä kompromissi. Johdonmukaisuus on tärkeää molempien vanhempien kohdalla varsinkin silloin kun lapsen ruokailu on vaikeaa. Pöytäsäännöt ovat yksi vanhemmuuden tehtävistä, jonka päättävät vanhemmat yhdessä. Lapsi ei päätä miten hän saa pöydässä käyttäytyä tai mitä hän syö ruoaksi. Lapsi voi kieltäytyä tarjolla olevasta ruoasta helposti, varsinkin jos ei ole tarjolla hänelle mieleistä ruokaa. Tämä on hyvin yleistä perheissä. En lähtisi tekemään lapselle omaa ruokaa siksi, että hän ei söisi. Huom. Erityisruokavalio tai sairaus on aina poikkeus. On hyvä opetella syömään eri ruokia ja pieni suu tottuu uusiin makuihin toistojen avulla: maistiaisia ja kokeiluja.

Pohdittavaa:
-> miten meillä vietetään ruokailutilanne niin, että se olisi kaikille kiva hetki?
-> onko pikkulapsen tuolin paikka oikea hänelle vai pitääkö siirtää eri kohtaan?
-> onko pikkulapsen tuolin korkeus hänelle oikea? Usein olen nähnyt, että aikuisen tuoli on liian matala, eikä lapsi pysty syömään normaalisti liian matalassa tuolissa.

Postitiivinen asenne, rutiinit ja ennakointi ruokailutilanteessa
Ruokailutilanteesta ei pitäisi tehdä lapselle negatiivista hetkeä. Lasta voi helpottaa tässäkin se tietty rutiini jolloin ruokailuajat olisi päivittäin samoihin aikoihin. Jos lapsi tottuu esim. päiväkodissa syömään klo 11 lounaan, on mahdollista, että nälkä tulee kotonakin ollessa klo 11, kun vatsa on tottunut säännöllisyyteen. Ei siis mikään ihme, jos lounas viivästyy ja kiukku alkaa. Tässä kohtaa kannattaa antaa vaikka pieni juures- tai leipäpala jo vaikka ennakkoon, jotta välttää kiukun. Ennakointia kannattaa käyttää, jos pöytään siirtymisessä on vaikeutta. Pieni ennakkoilmoitus lapselle ennen ruokailun aloitusta on hyvä tapa saada leikki loppumaan. Ennakkoilmoitus kannattaa tehdä niin, että koskettaa lasta vaikkapa olkapäälle ja ottaa katsekontaktin lapsen kanssa, jotta tietää lapsen kuulevan mitä vanhemmalla on asiaa.


Pohdittavaa:
-> pystymmekö järjestämään kodin päiväjärjestyksessä ruokailuhetkiä säännöllisiksi?


Ruokailuhetken rauhoittaminen
 Lelut, ipadit, kännykät ja sanomalehdet jättäisin pois ruokailutilanteesta. Jos haluaa rauhallisen hetken, ”läsnäolohetken” perheen kanssa, niin hetkittäinen poissaolo esim. somen maailmassa ei edistä yhteistä kivaa tunnelmaa. Lapsi voi myös leikkiä leluillaan vasta ruokailun jälkeen. Lapsi ei myöskään ymmärrä, jos äiti tai isä leikkii omilla ”leluillaan” pöydässä varsinkin jos ne on lapselta kielletty. Alkuun uusi käytäntö vaikka ilman tuttua lelua voi tuottaa itkua ja kiukkua, mutta lapsi sopeutuu uuteen tapaan olla pöydässä sitkeän harjoittelun jälkeen. Harjoittelua pitää johdonmukaisesti jatkaa yli kaksi viikkoa.
Ruokailutilanteen rauhoittaisin muutenkin niin, että samassa tilassa ei olisi televisio päällä, jotta keskittyminen yhteiseen hetkeen mahdollistuisi.


Pohdittavaa:
-> miten vanhempana toimimme, jotta saamme ruokailuhetkestä rauhallisen ilman em. laitteita?
-> miten saamme johdonmukaisesti harjoiteltua uutta toimintatapaa vähintään kaksi viikkoa, jotta toimintatapa vakiintuisi käytännöksi?


Miten toimia ruokapöydässä kiukuttelevan lapsen kanssa?
Kertaan vielä hieman jo kirjoittamaani tekstiä. Säännöt, rutiinit ja johdonmukaisuus ovat tärkeitä, jotta lapsen ei tarvitse kokeilla ruokapöydässä rajoja. Mikäli lapsella ei ole selkeitä toimintatapoja ruokapöydässä, hän kokeilee ne aina yhä uudelleen. Varsinkin uhmaikäinen lapsi voi kokeilla rajoja ollessaan pettynyt. Jos lapsen käytös on sellaista, joka selvästi häiritsee muita, lapsen huomion voi ensin yritää kääntää muualle, jotta kiukku hälvenisi. Jos huomion suuntaaminen toisaalle ei toimi, lasta voi varoittaa kerran: "jos sinä jatkat ruoan heittelyä/pöydän potkimista tms. poistan sinut pois pöydästä". Jos varoituksen jälkeen häiriökäyttäytyminen jatkuu, lapsi tulee poistaa pöydästä. Seuraavassa ruokailussa ruoka maistuu varmasti jo paremmin. Kun lapsi on poistettu ruokapöydästä, ei kannata antaa mitään ns. korvaavia leipä- tai hedelmäannoksia. Itse uskon, että päydässä leikkivä ja ruoasta kieltäytyvä lapsi ei ole nälkäinen.
Pitää myös muistaa, että jos lasta varoittaa ensin, niin ns. uhkaus pitää myös toteuttaa. Pikkuisen taaperon kanssa huomion suuntaaminen toisaalle usein toimii ja EI-sanan opettaminen korostuu toistuvasti.


Pohdittavaa:
-> miten toimimme, jos lapsi kiukuttelee eikä suostu syömään?
-> millaista käytöstä voimme sietää ruokapöydässä ja mitä emme siedä?


Huomio! Nämä kirjoittamani asiat Kiukuttelevan lapsen kanssa toimimisesta eivät välttämättä sovellu kaikille lapsille, vaan lapsen käytös on aina yksilöllistä ja vaatii aikuiselta lapsen tuntemusta. Sairaus ja neurologiset ym. oireiset lapset saattavat tarvita vielä joitain omaa erikoista tietämystä ja ohjausta näissä tilanteissa.