maanantai 18. maaliskuuta 2019

Perheen yhteinen ruokailuhetki - rentouttava vai hermoja kiristävä hetki?

Minulta on pyydetty neuvoja, vinkkejä tai näkökulmia perheiden yhteisiin ruokailutilanteisiin. Varsinkin, kun ruokailuhetken sovittaminen koko perheen yhteiseksi ajaksi on hankalaa perheenjäsenten yhteisen ajan vähyyden vuoksi tai lapsen ruokailukayttäytyminen on vaikeaa tai haasteellista.

Pidän tärkeänä yhteisen ruokailutilanteen sovittamisen kaikkien perheenjäsenten kesken. Jos hetken järjestäminen aikataulun vuoksi on haastavaa, niin tavoitteeksi voisi asettaa yhden ruokailuhetken viikon aikana. Se on parempi kuin ei yhtään. Hetki voisi olla joku päivän aterioista, jossa voisi keskustella samalla viikon tapahtumista ja suunnitella yhteisiä asioita. Pääasia on, että hetki olisi kiireetön ja hyvässä ilmapiirissä vietetty hetki. Yhteisiä ruokailutilanteita voi lisätä sen mukaan kuin mahdollista. Jos perheessä on pieniä lapsia, yhteinen ruokailuhetki toimii vanhempien antaman mallin kautta hyvän käytöksen mittarina miten pöydässä istutaan paikoillaan ja miten omalta lautaselta syödään ilman kiirettä jutellen kivoja asioita.


Myönteisen ruokailutilanteen keinoja

Vanhempien yhteiset ja johdonmukaiset ruokailutilanteeseen sovitut säännöt
Monilla vanhemmilla kuten minullakin on lapsuudesta opittuja pöytäsääntöjä, joita voi pohtia puolison kanssa vastaavatko ne nykypäivän tavoitteita tai ovatko ne vanhempien sopimien yhteisien sääntöjen mukaisia? Jos ruokailutilanteisiin ei ole vielä sovittu yhteisiä sääntöjä, ne on hyvä sopia puolison kanssa yhdessä mikäli on ruokailutilanteessa on hankaluutta. Voit yllättyä siitä miten toinen saattaakin olla eri mieltä siitä pitääkö lautanen olla tyhjä tai montako kertaa pikkulapsi saa poistua pöydästä kesken ruokailun lihapullansa kanssa. Jos mielipiteet pöytäsäännöistä poikkeavat, on hyvä tehdä kompromissi. Johdonmukaisuus on tärkeää molempien vanhempien kohdalla varsinkin silloin kun lapsen ruokailu on vaikeaa. Pöytäsäännöt ovat yksi vanhemmuuden tehtävistä, jonka päättävät vanhemmat yhdessä. Lapsi ei päätä miten hän saa pöydässä käyttäytyä tai mitä hän syö ruoaksi. Lapsi voi kieltäytyä tarjolla olevasta ruoasta helposti, varsinkin jos ei ole tarjolla hänelle mieleistä ruokaa. Tämä on hyvin yleistä perheissä. En lähtisi tekemään lapselle omaa ruokaa siksi, että hän ei söisi. Huom. Erityisruokavalio tai sairaus on aina poikkeus. On hyvä opetella syömään eri ruokia ja pieni suu tottuu uusiin makuihin toistojen avulla: maistiaisia ja kokeiluja.

Pohdittavaa:
-> miten meillä vietetään ruokailutilanne niin, että se olisi kaikille kiva hetki?
-> onko pikkulapsen tuolin paikka oikea hänelle vai pitääkö siirtää eri kohtaan?
-> onko pikkulapsen tuolin korkeus hänelle oikea? Usein olen nähnyt, että aikuisen tuoli on liian matala, eikä lapsi pysty syömään normaalisti liian matalassa tuolissa.

Postitiivinen asenne, rutiinit ja ennakointi ruokailutilanteessa
Ruokailutilanteesta ei pitäisi tehdä lapselle negatiivista hetkeä. Lasta voi helpottaa tässäkin se tietty rutiini jolloin ruokailuajat olisi päivittäin samoihin aikoihin. Jos lapsi tottuu esim. päiväkodissa syömään klo 11 lounaan, on mahdollista, että nälkä tulee kotonakin ollessa klo 11, kun vatsa on tottunut säännöllisyyteen. Ei siis mikään ihme, jos lounas viivästyy ja kiukku alkaa. Tässä kohtaa kannattaa antaa vaikka pieni juures- tai leipäpala jo vaikka ennakkoon, jotta välttää kiukun. Ennakointia kannattaa käyttää, jos pöytään siirtymisessä on vaikeutta. Pieni ennakkoilmoitus lapselle ennen ruokailun aloitusta on hyvä tapa saada leikki loppumaan. Ennakkoilmoitus kannattaa tehdä niin, että koskettaa lasta vaikkapa olkapäälle ja ottaa katsekontaktin lapsen kanssa, jotta tietää lapsen kuulevan mitä vanhemmalla on asiaa.


Pohdittavaa:
-> pystymmekö järjestämään kodin päiväjärjestyksessä ruokailuhetkiä säännöllisiksi?


Ruokailuhetken rauhoittaminen
 Lelut, ipadit, kännykät ja sanomalehdet jättäisin pois ruokailutilanteesta. Jos haluaa rauhallisen hetken, ”läsnäolohetken” perheen kanssa, niin hetkittäinen poissaolo esim. somen maailmassa ei edistä yhteistä kivaa tunnelmaa. Lapsi voi myös leikkiä leluillaan vasta ruokailun jälkeen. Lapsi ei myöskään ymmärrä, jos äiti tai isä leikkii omilla ”leluillaan” pöydässä varsinkin jos ne on lapselta kielletty. Alkuun uusi käytäntö vaikka ilman tuttua lelua voi tuottaa itkua ja kiukkua, mutta lapsi sopeutuu uuteen tapaan olla pöydässä sitkeän harjoittelun jälkeen. Harjoittelua pitää johdonmukaisesti jatkaa yli kaksi viikkoa.
Ruokailutilanteen rauhoittaisin muutenkin niin, että samassa tilassa ei olisi televisio päällä, jotta keskittyminen yhteiseen hetkeen mahdollistuisi.


Pohdittavaa:
-> miten vanhempana toimimme, jotta saamme ruokailuhetkestä rauhallisen ilman em. laitteita?
-> miten saamme johdonmukaisesti harjoiteltua uutta toimintatapaa vähintään kaksi viikkoa, jotta toimintatapa vakiintuisi käytännöksi?


Miten toimia ruokapöydässä kiukuttelevan lapsen kanssa?
Kertaan vielä hieman jo kirjoittamaani tekstiä. Säännöt, rutiinit ja johdonmukaisuus ovat tärkeitä, jotta lapsen ei tarvitse kokeilla ruokapöydässä rajoja. Mikäli lapsella ei ole selkeitä toimintatapoja ruokapöydässä, hän kokeilee ne aina yhä uudelleen. Varsinkin uhmaikäinen lapsi voi kokeilla rajoja ollessaan pettynyt. Jos lapsen käytös on sellaista, joka selvästi häiritsee muita, lapsen huomion voi ensin yritää kääntää muualle, jotta kiukku hälvenisi. Jos huomion suuntaaminen toisaalle ei toimi, lasta voi varoittaa kerran: "jos sinä jatkat ruoan heittelyä/pöydän potkimista tms. poistan sinut pois pöydästä". Jos varoituksen jälkeen häiriökäyttäytyminen jatkuu, lapsi tulee poistaa pöydästä. Seuraavassa ruokailussa ruoka maistuu varmasti jo paremmin. Kun lapsi on poistettu ruokapöydästä, ei kannata antaa mitään ns. korvaavia leipä- tai hedelmäannoksia. Itse uskon, että päydässä leikkivä ja ruoasta kieltäytyvä lapsi ei ole nälkäinen.
Pitää myös muistaa, että jos lasta varoittaa ensin, niin ns. uhkaus pitää myös toteuttaa. Pikkuisen taaperon kanssa huomion suuntaaminen toisaalle usein toimii ja EI-sanan opettaminen korostuu toistuvasti.


Pohdittavaa:
-> miten toimimme, jos lapsi kiukuttelee eikä suostu syömään?
-> millaista käytöstä voimme sietää ruokapöydässä ja mitä emme siedä?


Huomio! Nämä kirjoittamani asiat Kiukuttelevan lapsen kanssa toimimisesta eivät välttämättä sovellu kaikille lapsille, vaan lapsen käytös on aina yksilöllistä ja vaatii aikuiselta lapsen tuntemusta. Sairaus ja neurologiset ym. oireiset lapset saattavat tarvita vielä joitain omaa erikoista tietämystä ja ohjausta näissä tilanteissa.









keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Perheohjaus: ohjausta, määräilyä vai taikasauvan heilauttelua?





Toisinaan jään pohtimaan kylällä ja työyhteisöissä kuultuja huhuja ja käsityksiä varhaiskasvatuksen perheohjaajan työstä. Alla olevat huhut ovat vääriä käsityksiä, siksi päätin kirjoittaa näistä hieman tekstiä ja avata työtäni niiden kautta. Huhuja on ollut mm.


"Kuin Nanny, joka vaan kulkee koteihin laukku kainalossa ja laittaa perheiden asiat kuntoon",
                                                       "perheohjaaja laittaa lapsille rajat ja kurin",
          "perheohjaajan käynti on yksi linkki siihen, että lapset otetaan pois".


Jäin eilen pohtimaan asiaa, kun taas kerran kuulin jopa työyhteisössä olevan mitä erilaisempia ajatuksia työstäni, menetelmistäni ja toimintatavoistani. Olen avannut työtäni paljon kuntamme alueella mm. kouluttamalla, tiedottamalla ja jakamalla tietoa täällä somessa. Nuo kuulemani ja kirjoittamani huhut ovat siis väärää tietoa, niinkuin huhut yleensä ovat. Ei minulla ole sellaista valtaa eikä osaamista, että voisin laittaa perheiden asiat "kuntoon".  Minulla ei ole myöskään Maija Poppasen taikasauvaa, jolla heilauttamalla taikoisin perheiden pienokaisille kurin ja rajat.  Kenelläkään ei ole myöskään oikeutta mennä toisen kotiin ilman lupaa. Tarjoankin yleensä asiakkaalle mahdollisuuden tavata jossakin päiväkodissa tai vaikkapa puistossa. Asiakas saa ehdottaa tapaamispaikkaa, jossa voisi keskustella tai vaikka voin auttaa perheen yhteisen hetken toteuttamisessa. Perheen yhteinen hetki voi olla vaikka kaupassakäynti, kirjastossa käynti tai vaikka leikkihetki kotona.


Vanhemmat päättävät yhdessä mistä perhehjaus alkaa

Vanhemmat päättävät yhdessä tavoitteita, esim.: millainen perhetilanne tyydyttäisi? Mitä vanhemmat ovat valmiita tekemään, jotta tavoitteeseen voisi päästä?
Perheiden vanhemmat tekevät perheen yhteisten asioiden suhteen omat päätöksensä. Perheen ulkopuolinen työntekijä, perheohjaaja ei tee kenenkään puolesta päätöksiä, ei määräile tai anna valmiita ratkaisuja. Ei valmiita ratkaisuja kyllä olekaan, sillä perhetilanne on aina uniikki. Perhe on aina oma kokonaisuus. Perheohjaajana kuuntelen ja autan näkemään tilannetta eri näkökulmista. Esitän erilaisia keinoja ja vinkkejä, mitä vanhemmat voisivat miettiä ja soveltaa arjessa käytäntöön.


Varhaisen vaiheen nopea apu voi auttaa eteenpäin

Olen sivistyspalvelussa toimiva työntekijä, varhaiskasvatukseen kuuluva perheohjaaja. Työni on toimia jo ennen suuria pulmia, hyvin varhaisessa vaiheessa kun vielä pienillä asioilla voi muuttaa koko perheen yhteistä ilmapiiriä ja vuorovaikutusta. Varhaisessa vaiheessa olevat pulmat ovat hyvin samantyylisiä monessa perheessä ja yleensä pulmat selviävät nopeasti. Usein sanonkin vanhemmille, että voisivat ajatella, että työni on tukea perhettä. "Hyvin rakennettu, kestävä perustus pitää talon kunnossa". Jostakin syystä perheiden miespuoliset henkilöt ymmärtävät vertauksen hyvin.


Olen toiminut perheohjaajana vasta viisi vuotta, mutta päivähoidossa olen toiminut jo vuosia eri tehtävissä. Viiden vuoden aikana perheohjauksessa olen havainnut, että vanhemmat voivat välillä olla niin uuvuksissa, "loppu" tai jumissa perhetilanteen vuoksi. Vaikka kyseessä olisi ns. tavallinen 3-4-vuotiaan lapsen uhma, se saattaa jumittaa/lamauttaa vanhemmat: ei enää ole ideaa tai keinoa, miten päästä tilanteen yli, niin ettei lapsi saa valta-asemaa perheessä. Tällöin on hyvä puhua asiasta läheisen, naapurin, ystävän, neuvolan, päivähoidon, perheneuvonnan tai jonkun muun ulkopuolisen kanssa, eikä jäädä ongelmaan kiinni. Vaikka neuvoja satelee välillä kauppakäynnilläkin sen 3-vuotiaan uhmakohtauksen aikana jo hermojen kiristämiseen saakka, niin yleensä vanhempi kuitenkin tietää loppujen lopuksi mitä pitää tehdä. Jos käytössä oleva tapa ei toimi, niin aina voi miettiä tilalle uuden tavan toimia. Oikeita tapoja on monia, niistä kaikki ei vaan sovi juuri tälle lapselle. Aina voi aloittaa uuden tavan toimia, kun uusi tapa on kaikilla perheenjäsenillä tiedossa ja kokeiluaika on tarpeeksi pitkä. Lapset sopeutuvat, mutta meillä vanhemmilla se vie aikaa.


Pysytään siis ohjauksen teemassa, positiivisella mielellä :)





















tiistai 27. marraskuuta 2018

Blogin käyttö perheohjaajan uutena työmuotona Hämeenkyrön varhaiskasvatuksessa




                                                 Kerholaisen 4v. piirtämä "PERHE"






Marraskuu 27, 2018


Keväällä 2018 keskustelin työssäni mukana olevan sosionomi-opiskelijan kanssa blogin käytöstä. Minua kiinnosti jo silloin, sopisiko blogin kirjoittaminen perheohjaajan työn näkyväksi tekemiseen?
Olisiko perheohjaajan työ niin kiinnostavaa, jotta lukijoita riittäisi? Mitkä asiat olisivat sellaisia, joita kuntalaiset tai yhteistyökumppanit voisivat jopa lukea?
Blogissa ei voi kertoa asiakastarinoita salassapitovelvollisuuden vuoksi, mutta työmenetelmiä ja havaittuja ilmiöitä, ajatuksia ja näkökulmia voisi kertoa.


Blogin avulla haluan kertoa, että Varhaiskasvatuksen perheohjausta tai minua perheohjaajana ei tarvitse jännittää. Olen koulutukseltani mm. sosionomi AMK, erikoistumisaiheena sosiaalipedagogiikka. Minulla on lastentarhanopettajan pätevyys toimia päiväkodissa. Olen varhaiskasvatuksen perheohjaaja, eli sivistyspalvelujen alaisuudessa toimiva työntekijä, joka voi liikkua päiväkotien ulkopuolella lasten perheiden kodeissa sekä koko kunnan alueella. Perheohjaus on matalan kynnyksen työtä, joka tarkoittaa useimmiten vanhempien toiminnan muuttamista ennenkuin pienistäsuurista asioista/huolista/ongelmista/tilanteista kasvaa suurempia. Pääasiassa asiakasperheet ovat alle kouluikäisten lasten perheitä.


Blogissa tulen kertomaan pieniä arkisia vinkkejä ja keinoja, joita olen todennut hyväksi tavaksi muuttaa omaa toimintaani myös äitinä omille lapsilleni. Työssäni perheiden kanssa olen todennut ettei sama vinkki toimi kaikille perheille. Tilanne on aina yksilöllinen ja vaatii kokeiluja, jotta löytää oman hyvän, toimivan keinon. Keinoja on monia. Usein vanhemmat ovat kokeilleet jo jotain keinoa, mutta se ei ehkä olekaan se sopivin ja toimivin juttu perheessä vaan saattaa aiheuttaa enemmän harmia ja hankaluutta.


Työni näkyväksi tekeminen brändäyksen avulla on tällä hetkellä oppisopimuskoulutukseni toinen iso kehittämistehtävä. Koen tärkeäksi, että yhä useampi kunnassamme asuva tai kuntamme asioihin vaikuttava päättävä tietää mitä kaikkea perheohjaukseen kuuluu, mistä ja miten minut löytää, miten voin auttaa, miksi perheohjauksesta voisi olla hyötyä, millaisia päiviä perheohjauksessa voi olla ja millainen olen työntekijänä?
       - Olen tässä sinua varten ja kuuntelen!


                     olen tässä  sinua varten ja kuuntelen!